Kurkunpään sulkemisella on mahdollista saada aikaan ns. kellomainen ääni ja muodostaa kaikki mahdolliset ylä-äänet, jolloin ne myös kuuluvat todella selkeästi munniharpun bordunan jonkin verran hävitessä. Tekniikka on erittäin tärkeä osa soittimen hallintaa ja tuo melodiasoittoon lisää polyfonisuutta. Munniharpun soitossa puhutaankin aina avoimista (kurkunpää auki) ja suljetuista (kurkunpää kiinni) äänistä. Sitä käytetään paljon etenkin norjalaisessa munniharpun soitossa. Periaatteena on pyrkiä sulkemaan kurkunpää aina niin halutessaan. Tekniikka voi olla suhteellisen vaikea oppia ja sen kunnolliseen hallitsemiseen voi mennä aikaa pitkään. Normaali ihminen ei nimittäin yleensä tarvitse sen tiedostettua hallintaa luonnostaan mihinkään, joten useimmille tekniikan löytäminen on täysin uusi kehonhallinnallinen asia.
Kurkunpään sulkemisen voi oppia helposti kahdella eri tapaa. Ensimmäinen on yskiä, sillä yskäistäessä kurkunpää sulkeutuu automaattisesti lyhyeksi ajaksi (hengittäminen mahdotonta). Sitten pyrkii hidastamaan yskäisyä, jolloin tuntee pelkästään kurkunpään sulkeutumisen. Lopuksi kurkunpää yritetään sulkea ilman yskäisyä. Toinen tapa on sulkea ensin äänihuulet (olla hiljaa), sitten puhaltaa ilmaa ulospäin (äänihuulet aukeavat) ja sanoa A välittömästi samalla puhalluksen lopettaen.
Päivittäinen harjoittelu olisi määrä aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kun tekniikan kerran oppii, se tallentuu pikkuaivoihin, eli taito ei unohdu koskaan. Tästä huolimatta moni soittaja kyllä oppii tekniikan muodostamisen, mutta ei ymmärrä harjoitella sitä tarvittavan perusteellisesti esim. norjalaista soittoa ajatellen.
KATSO VIDEO
