DDT-polkka

DDT-polkka on Heikin sanojen mukaan kokoelma hänen isältään oppimia polkkia, vaikka se Mandoliinimestari-levyllä onkin merkitty Heikki Lahden säveltämäksi. Polkka on hyvä ja sisältää elementtejä, joita ei suomalaisessa pelimannimusiikissa usein esiinny.

Isojoen Speleissä 1989. Kuvaus: Osmo Oja-Kaukola

Tässä polkassa Heikki soittaa myös pariääniä. Polkka ja sen osat ovat minulle ennestään tuntemattomia, joten on vaikea sanoa, miten monesta polkasta tämä versio on koottu. Polkan alussa oleva sointuihin D, G, A7 ja D perustuva teema toistuu useaan kertaan polkan eri vaiheissa. Näissä kohdissa mandoliinilla soitetaan sointuun kuuluvia pariääniä: D-duurin kohdalla
f’#1- ja a1-säveliä, G-duurin kohdalla g1- ja b1-säveliä, A-duurin kohdalla c#2- ja e2-säveliä ja viimeisen D-duurisoinnun kohdalla d2- ja f#2-säveliä. Polkassa on neljä eri melodiateemaa.

Tahdista 17 alkava toinen teema on B-mollissa, jonka jälkeen intron teema toistuu.

Kolmas teema on D-duurissa kulkeva laskeva juoksutus e-kielen a2- sävelestä g-kielen a-säveleeseen asti. Jälleen toistuvan intron teeman jälkeen tulee tahdeissa 51–54 eräänlainen neljän tahdin bridge, jota seuraa neljäs D-duurissa kulkeva teema. Bridge on luultavasti soittajan itse lisäämä, suomalaiselle polkalle epätyypillinen melodiarytmisesti tihenevä väliosa, joka johdattaa viidenteen teemaan.

Viides teema kulkee myös D-duurissa, jonka jälkeen kerrataan B-mollissa kulkeva teema ja intron teema. Tämän osan soitossa Heikki soittaa alkuosassa samanaikaisesti d-säveltä sekä G-kielellä että vapaalla D-kielellä, mikä antaa sointiin mielenkiintoisen sävyn. Sama efekti toistuu myöhemmin a-sävelen kohdalla, jolloin se tuotetaan sekä D-kielellä että vapaalla A-kielellä. Polkassa on luultavasti käytetty ainakin kahden eri polkan teemoja.

Olen merkinnyt nuottiin myös plektran näppäilysuunnat, jotka noudattavat Heikille tyypillistä tapaa, jossa polkkaa soitettaessa tahdin ensimmäinen nuotti näppäillään alaspäin, samoin kuin kaikki kahdeksasosaa pidemmät nuotit.

Kuudestoistaosanuotit näpätään vuorotellen ensin alas- ja sitten ylöspäin. Molempien esitysten tahdeissa 84–91 oikean käden kämmenen alasyrjä vaimentaa eli demppaa kieliä niin, että soitto on tuskin kuultavissa. Hiljaa soitettu osa tehostaa seuraavaksi hyvin voimakkaalla äänellä soitettavan osan tehoa. Tämä tehokeino oli usein Heikin käytössä.