HETEROGLOTTINEN IDIOGLOTTINEN
Yleisimmät munniharppujen materiaalit ovat rauta, teräs, bambu, messinki ja kupari, mutta harpun kehyksen voi valmistaa lähes mistä tahansa. Etenkin Aasiassa yleisin materiaali on bambu ja messinki, muualla rauta tai teräs. Eurooppalainen heteroglottinen harppu tehdään yleensä siten, että rauta on taottu avaimen tai ns. tatin muotoon, johon on kiinnitetty kieli. Kieli tehdään yleensä sahanterästä tai muusta joustavasta metallista. Kielen pää taivutetaan ulospäin liipaisimeksi ja alaosaan tehdään silmukka, jotta harppua olisi helppo näppäillä.
Aasiassa käytettään usein idioglottisia harppuja, jotka eroavat eurooppalaisesta heteroglottisesta harpusta siten, että kieltä ei ole erikseen taottu harppuun kiinni, vaan yhteen metallin- tai puunpalaan on leikattu keskelle halkio. Halkio muodostaa soittimen kielen ja kieli saadaan värähtelemään joko näppäilemällä soittimen kärkeä tai nykimällä kärkeen kiinnitettyä narua. Aasialaisia bambuharppuja ei laiteta soittaessa hampaita vasten, vaan ainoastaan suun eteen. Metallisista idioglottisista harpuista käytetään yleisesti vietnaminkielistä nimeä dan moi. Eri maiden harpuissa voi olla eroja todella paljon.
Mikä sitten on halvan ja kalliin harpun ero? Lähtökohtana on, että monta kertaa kalliimpia käsintehtyjä harppuja ei voi mitenkään edes verrata soitinliikkeistä saataviin muutaman euron massatuotantoharppuihin. Olen opiskeluvuosieni aikana kokeillut kymmeniä eri harppuja eri maista ja tekijöiltä ja esim. yleisesti Suomen soitinliikkeiden harpuissa on olematon sustain (äänen kesto), ylä-äänet eivät kuulu ollenkaan (melodiasoitto mahdotonta) ja kieltä ei ole viritetty. Niillä ei onnistu kunnolla esim. kurkunpään sulkemistekniikka. Halpa harppu soveltuu siis lähinnä rytmisoittimeksi. Kyseessä on jokseenkin sama asia, kuin vertaisi polkupyörää Ferrariin.
Joidenkin maiden harput voivat muistuttaa hyvin paljon toisiaan, vaikka ne olisi valmistettu eri puolilla maapalloa. Aasialainen harppu ei esim. tarkoita aina automaattisesti idioglottista bambuharppua, vaan se voi olla identtinen eurooppalaisen heteroglottisen harpun kanssa ja päinvastoin. Harpun muoto, materiaali ja tyyppi riippuvat aina tekijästä. Tekijät ovat kuitenkin yleensä keskittyneet tekemään pelkästään yhdentyyppisiä ja omanlaisiaan harppuja samasta materiaalista, eikä heillä ole useita eri harppumalleja. Munniharpun tekijä on siis mahdollista tunnistaa, vaikka ei näkisikään harppuun tehtyjä, yleisesti käytettyjä tekijän nimikirjaimia tms.
-Miltä munniharput esimerkiksi voivat näyttää eri maissa? Klikkaa maan nimeä ja katso.