Älä jätä -valssi on Heikki Lahden ensimmäinen mandoliinilla isältään oppima kapale. Vuonna 1989 Osmo Oja-Kaukolan kuvaamassa videossa Heikki soittaa Älä jätä -valssin venäläisellä mandoliinilla yksin. Tämä on ensimmäinen käsiini saama Heikiltä taltioitu versio kyseisestä valssista.

Valssi alkaa (nuotti 11) molemmissa esityksissä rubatomaisesti, jolloin rytmi muuttuu useaan kertaan. Soittaja ikään kuin kiirehtii joissakin kohdissa ja toisaalta venyttää joitakin osia.
Mandoliinimestari-levyllä Heikki soittaa intron tarkasti ¾-rytmissä, mutta vuoden 1989 tallenteessa, samoin kuin vuoden 2012 esityksessä, hän muuntelee rytmiä varsin vapaasti.
Ominaista molemmissa esityksissä on tremolon muuttuminen välillä trioli-rytmiseksi ja välillä nopeammaksi tasajakoiseksi. Pitkien tremoloiden aikana myös voimakkuus vaihtelee usein niin, että tremolo voimistuu alusta ja hiljentyy loppua kohti. Samalla tapahtuu myös tremolon tiheydessä nopeutumista ja hi-dastumista.
Vuoden 1989 esityksen puolessa välissä esitystä alkaa yleisön hälinä ilmiselvästi häiritä soittoa. Tämän voi havaita hänen erityisen keskittyneestä ilmeestään, kun hän soittaa silmät suljettuina. Yleisöstä kuuluvien ”sssh”-kehoitusten jälkeen soitto kuuluu paremmin juuri ennen erittäin hiljaa soitettavaa loppua. Vuoden 2013 tallenteessa häntä säestää haitarilla Katja Lampinen. Molemmis-sa tallenteissa kappale alkaa täysin samalla tavalla rubatomaisesti. Mandoliinimestari-levyllä intron rubatto on selvästi erilainen ja enemmän melodiaa noudattava, eikä siinä esiinny suuria rytmisiä vaihteluita. Molemmissa tallenteissa Lahti soittaa koko kappaleen ensimmäisestä asemasta. Vuoden 2013 esityksessä on enemmän vaihtelua nyansseissa. Plektran näppäyskohta vaihtelee välillä sul tasto– ja sul ponticello-paikkoihin. Vanhemmassa tallenteessa plektra pysyy jokseenkin samassa paikassa.

Vuoden 2013 esityksen herkin kohta on tahdeissa 75 ja 76 (nuotti 12). Erittäin hiljaisesti soitettavassa kohdassa plektran lyöntisuunta onkin ¼-nuoteilla yllättäen ylöspäin ja vain toista kieltä näpätään. Tämä tuo kappaleeseen eritäin hienon ja erikoisen vivahteen. Molemmat esitykset ovat taiturimaisesti soitettuja, mutta vanhempaa esitystä haittaavat yleisön keskustelu ja ehkä myös vaatimaton mandoliinin laatu.
Uudempi esitys oli Kaustisen Iholla-konsertissa, jossa puitteet tämän kaltaiselle herkälle tulkinnalle olivat ihanteelliset. Heikki Lahdella oli nyt käytössään myös laadukas soitin, jolla pysyi tuottamaan monenlaisia nyansseja soittoon.